Desucon 2013

Pitkästä aikaa blogin parissa! Olen pitänyt hieman luovaa taukoa tässä kesällä. Osittain siksi, että kone hajosi ja osittain inspiraation puutteesta. Tai no, kyllähän sitä voisi perus päivän asu -postauksia viljellä, mutta kun ei mitään muuta järkevää irtoa niin parempi pitää lomaa. Ja olenhan ollut paljon töissä ja menossa joka paikassa, että jostain pitää tinkiä. Kuitenkin rajalliset tunnit vuorokaudessa jne.

Long time no see! I took a little break from blogging. Two reasons: My computer broke down and I needed better inspiration. Of course I could have made some outfit-posts but I want to write something else too, so I decided not to do so. And it's clear without saying that summer is working time so my time is stricted. I think I need more hours in a day.

Mutta asiaan: Kesäkuun puolessa välissä eli tarkemmin 14.-16.6.2013 oli Desucon Lahden Sibelius-talolla. Olin siellä vänkäröimässä Desuconin oman myyntipöydän takana myyntisalissa. Kivaa oli, hyviä luentoja, hienoja cosplay-asuja, mukavaa porukkaa ja ennen kaikkea hyvä desufiilis.^^ Perjantaina käytiin katsomassa AMV-kisaa (anime music video, jos joku ei tiedä lyhennettä), ja jäin harmittelemaan miksi en itse osaa tehdä yhtä hienoja animemusiikkivideoita tai videoita ylipäätään. Noh, joskus vielä käytän aikaani siihen, että opettelen. Laiskuudestahan sekin on kiinni.

Well, I was volunteering in Desucon, a finnish happening about japanese popular culture. It was placed in Lahti, Sibelius-talo. My job was to sell spin-off products like Desucon t-shirts and all that kind of stuff. Anyways, I had a terrific weekend with good lectures, gorgeous cosplay-dresses, nice people, and above it all, a very good Desu atmosphere.^^ On Friday, we went to watch AMV (anime music video) -competition. I'd really like to be able to do such a fine videos but I haven't any skills. Maybe someday.:P

Lauantai meni enimmäkseen töiden merkeissä, mutta illalla päädyimme Desun iltabileisiin Lahden Tivoliin. Sunnuntaina olin pyytänyt erikseen vapaaksi kaverini Reen pitämän luennon tytöille suunnatusta fanipalvelusta. En muista milloin viimeksi olisin nauranut jollain luennolla niin paljon. [Ja söpöjä poikia katselee aina mielellään.x)] Sen jälkeen takaisin töiden pariin myyntipöydän taakse, ja conin purku, sekä kotiin lähtö. Tämä oli hieman tällainen pikainen katsaus coniviikonloppuuni, mutta koska mitään kovin ihmeellistä ei tapahtunut, niin säästän ihmiset jaaritteluilta.

Saturday was my work day there, so I couldn't see most of the programme but at night we ended up to Desu Party in night club Tivoli. On Sunday my friend Ree was lecturing about fan service and I don't remember when was the last time I laughed so much during someone's lecture. After that, back to work, ending, and leaving. Kinda short description about my weekend but because there didn't happen any specialities, I save the readers from babbling.

Osan luennoista voi käydä katsomassa Desuconin omalta YouTube -kanavalta, jos kiinnostaa. Suosittelen.:) Lisää on (ehkä) tulossa jossain välissä. Desu on tunnettu hitaasta toiminnastaan kanavansa suhteen.-_-

Desucon lectures can be seen in their YouTube -channel. I recommend.:)

Kuvien ottaminen jäi vähän vaiheeseen, koska en halunnut viettää vapaita aikojani kameran takana. Hienoja kuvia sitä paitsi löytyy ympäri ämpäri nettiä ja ainakin Desun omilta sivuilta, joten sieltä voi käydä tsekkaamassa tämän vuoden conitunnelmia ja asuja. Tässä kuitenkin kännykameralla otettu kuva lähdön hetkellä:

I didn't take any pictures but this is our last moment there before going home:

Ensi postauksessa vuorossa Ilosaarirock, nyt tämä on kuitenkin tältä erää tässä.:) See ya!

Next time I write about Ilosaarirock but now this is it for a while. See ya!

Happy May Day!

Vappu on huomenna, ja pitäisi löytää joka vuotinen bilefiilis samaan aikaan, kuin 5,4 miljoonaa muuta ihmistä. No ehkä viinipullo tai pari auttaa siinä.;) Ja aurinko. Jos sellaista huomenna nähdään. 

Tomorrow is May Day, a national drinking party, and I should find my party feeling at the same time than 5,4 million other people. Well, maybe a bottle of wine or two will help me.;) And The Sun. If it's possible in Finland to see things like that.

Tänä keväänä, jota on jatkunut jo peräti viikko tai puoltoista, on tapahtunut kaikkea jännää. Tai miten sen kukin määrittelee. Minun tapauksessa seuraavaa: 1. Pääsin Desuconiin 2013 vänkäriksi eli vapaaehtoistyöntekijäksi! Yokatta desu ne.^^ 2. Sain vihdoin ja viimein opintotukihakemukseni Kelalle (ja ne tarvittavat opintopisteet tietenkin.) 3. Sain vihdoin ja viimein kaivaa skeittilautani talvisäilöstä. Tosin flunssastani johtuen en ole päässyt vielä laudan päälle, mutta jos sitä tämän viikon aikana.

During this spring, which started a week and a half ago, there have happened a couple of exciting things. Or how each other define 'exciting'. Anyways, in my case it's something like that: 1. I got accepted to Desucon 2013 as a volunteer employee! Yokatta desu ne.^^ 2. I FINALLY was able to apply a study grant and student loan for my studying. Goodbye money problems. 3. It's time for skateboarding again because almost all the snow has melted away. Unfortunately I have had a flu during these days but when I fully recover, I'm on the board again.

Vielä vanha, mutta keväinen kuva loppuun:

Yet an old but springlike picture here:

Dress: Pieces

EDIT: Oli pakko muokata sen verran, että tasaa rivit. Näytti sen verran hirveältä omaan silmään. Ei se nyt vieläkään mikään hehkein kukka ole, mutta eipäs nyt olla turhan kranttuja. Myös koko- ja värisäädöt meni uusiksi.

Never reach there

So...it's late night and I should make my job application to Spain and guess what: it's not even close to ready and tomorrow (well, actually today) is the dead line. Frustrating, especially when I know they probably choose someone more experienced with children and teaching. The actual job is about to assist in ground school's english lessons. I'd really like to have that job but let's see. Anyways, back to the application now. And yeah I try to be more positive.

Torrevieja

Government of Alien Territory

This time I want to introduce my style in general. Hate it or love it or just don't care.;) My (clothing) inspirators: Courtney Love, Lady Gaga, Taylor Momsen, Christina Aguilera (specially Stripped-era), Cherie Currie, Hizumi from D'espairsRay, Dita Von Teese, Dirty Martini, burlesque and rock music in general.

 Hell Bunny -dress

My favorite band's t-shirt. I think that eye make up makes me look like a witch. Well, I hope at least in a good way.

My evening gown when I went to see Lady Gaga's Born This Way Ball -show.

Make up for the Born This Way Ball. Thank you Kiki.

My basic outfit for hanging out somewhere.

Going to night club with my lil sister.

Tunika: flea market
Artificial leather leggings: CyberShop

The Duckface.













The polka dot corset: Morticia
Skirt: CyberShop

Baby doll dress: KillerCat

Cat ear sweater: KillerCat
Same baby doll dress as above
Scarf: CyberShop

Shirt: from my friend
Skirt: CyberShop
Stay up socks: CyberShop
Shoes: from my friend

Look at the previous update.;)

Corset: KillerCat
PVC-skirt: Lip Service collection: Synthetic Machine

Party like a rock star

Well, yeah I have turned in english even I'm not so good at it. But this is good training anyway, so please don't kill me if there's some wrong words or grammatical errors. Maybe we can deal with it.;)

So, this whole weekend has been nothing but partying. At friday, we went to Tampere with some friends to celebrate my good friend's 20th birthday. It was awesome but very interesting night. I can say the feelings were something between fantastic and disastrious. I went to sleep around 8 am at Saturday morning and I was _pretty_ tired at same day's evening.:D

At Sunday night I went to a rock bar named On the Rocks in Helsinki with my friend E. Then another friend A and his boyfriend J came in and I went with them to Järvenpää and to nightclub Frida aaaand again I went to sleep just a little too late, so I was pretty tired yesterday. Maybe I take easy today and just stay at home.;)

Here some pictures:

My new hair colour.

 Cool isn't it?;)

my weekend clothes

                                                   shirt: Print says "It's never too late to be a rock star"
                                                   from Bershka
                                                   denim shorts: H&M
                                                   scarf: CyberShop
                                                   stay up -socks: Norlyn

Have fun:)
-Lizzie

REBIRTH

I feel that something new is coming. I've made important decisions about my future and found my way to get what I want.;) more updates is coming when I have better moment. Now I'm just too tired. (It's after all midnight already.)

jee

Oho peräti toinen päivitys tänään:D. Oonpas ahkera. Hmmm on kyl niin paljon parempi tunnelma nyt. Olen saanut jotain aikaiseksi! Tai no en nyt kauheasti, mutta ihan kivasti tää päivä menny pääsykokeisiin lukiessa ja Narutoa katsellessa ja jäätelöä syödessa, mauh:). 

Olen miettinyt sitä, että jos aina olisi hyvä olo niin siihenkin kyllästyisi, eikä osaisi arvostaa enää niitä hyvän olon hetkiä. Joo tiedän, kuulostaa kliseeltä, mutta tottahan se on. Ongelma on enemmänkin se, että koskaan ei tunnu löytyvän tasapainoa hyvän ja pahan olon väliltä. 

En tiedä, mikä muita kannattelee, mutta minua kannattelee se, että teen paljon tulevaisuuden suunnitelmia. Ilman niitä olisin hukassa. Tosin siinäkin on vaara. Jos jokin asia ei toteudu, sen ottaa todella raskaasti. Niinkuin nyt nämä pääsykokeet. Näen valoa tunnelin päässä, kun ajattelen mahdollista yliopistoon pääsyä, mutta jos en pääsekään. Aina on se 'jos', mikä tuhoaa kaiken. Ehkä pitäisi keskittyä elämään hetkessä. Mutta en osaa, en ole koskaan osannut. 

Pohdintojeni yhteenveto: Jatkan niinkuin tähänkin asti, ja toivon että jotain tapahtuu. Yritän itse vaikuttaa siihen, mutta aina en jaksa. Mutta olen ottanut tavoitteeksi löytää aina jonkun pienenkin hyvän asian päivittäin, sellaisen mikä tuottaa iloa. Onpas runollista. Noh, olen käyttänyt kymmenen vuotta runollista kieltä, kun olen sanoituksia rustannut, joten kai se jossain näkyy.

Hmm taidan laittaa jonkun kuvan. En ole jaksanut laittaa kuvia paljoakaan tänne kun ei ole oikein mitä laittaa. 

Tein tämän joku kuukausi sitten, harvinaisen iloista taidetta minulta:D

worried about future

Arvasin, että tää jossain välissä muuttuu pakostaki angstiblogiksi, kun ei vaan jaksa ajatella positiivisesti. Ei kuulu sanavarastooni. Viimeisin vitutuksen aihe? En ole pystynyt treenaamaan laulua KUUKAUTEEN tämän perkeleen flunssan takia! Joo-o, olisi kiva opetella uusia kappaleita ja 22.5 on vielä Vantaan musiikkiopiston pääsykokeet. Ei sillä, olenhan jo yhden musiikkiopiston suorittanut, mutta klassisessa kitarassa. Tuonne haen pop/jazz -lauluun ja suurin huolen aiheeni on, että A. he ei vät pidä lauluäänestäni, koska se on...noh, persoonallinen ja naiseksi erittäin matala. B. he teetättävät minulla jotain erittäin vaikeita rytmi- ja melodiatehtäviä kun ajattelevat, että olen 21-vuotias ja yhden musaopiston suorittanut teorioineen ja tutkintoineen, että minähän osaan helposti. Niin varmaan. Tekisi mieli itkeä. Niin paha olo on. Siis henkisesti. Stressaaminen on vain yksi osa sitä. Mutta en kaipaa sääliä, kerron vain niinkuin asiat on ja inhoan tunteiden ja ajatusten feikkaamista. Rehellisyys on mun juttu. Jos ei kelpaa, ei tarvitse lukea. 

Musiikista vielä, haluaisin ennen kaikkea musiikista ammatin. Se on niin kokonaisvaltainen osa minussa, että en osaa kuvitella sitä pelkkänä "kivana harrastuksena". En pysty, enkä halua. Ongelma on vain se, etten ole kovin lahjakas. Yritän treenata varsinkin laulua, minkä kerkeän töiltä sun muulta, mutta ei vain lähde. En osaa. Jos saataisiin edes bändin kanssa joku demo aikaseksi, voisin laittaa sen kuultavaksi ja saisin mahdollisesti ulkopuolista palautetta siitä. 

Joka tapauksessa, olen päättänyt hakata päätäni seinään. Vaikka tiedän, että on paljon uskottavampia ja lahjakkaampia muusikoita kuin minä, niin toivon silti sisälläni, että joku taho kiinnostuisi minusta ja biiseistäni. Tiedän myös, että Suomessa ei nykyisin saa levytyssopimuksia kuin Idols-tähdet ja Robinin kaltaiset pikkulapsille suunnatut tuotteet. Siis kaikella kunnioituksella, mutta tarkoitin sitä, että levy-yhtiöt haluavat artisteja, jotka käyvät kaikille ja kaikenikäisille. Tällaisella hyvin omalaatuisella vaihtoehto/punk/rock/grunge -bändillä ei ole juurikaan asiaa isoille levy-yhtiöille SUOMESSA. Kiroan aina sitä miksi olen syntynyt tänne. Jossain isommassa maassa laajemmila musiikkimarkkinoilla tilanne olisi huomattavasti helpompi.

Ja ainiin, olen nainen. Milloin naiset on otettu rockpiireissä vakavasti? Pelkästään jo synnynnäiset lähtökohdat sotivat sitä ajatusta vastaan, että olisin joskus edes omassa genressä menestyvä rockmuusikko. Huoh, ehkä niitä muita uravaihtoehtoja pitäisi katsella vähän vakavemmin. Mutta opiskelu ja työnteko oikeasti vievät aikaa musisoinnilta! Kuulostan potentiaaliselta sossupummilta, mutta sitä pelkoa ei kyllä ole niin kauan kuin haluan hyvää ruokaa, ajoittain uusia vaatteita, uuden kitaran, siilin, matkustaa yms. 

Nojoo, ihan sama, jos olisin paremmassa kunnossa, jaksaisin uskoa mahdollisuuksiini. Mutta tällä hetkellä tarvitsisin vain sitä, että joku muukin uskoisi niihin. Nyt taidan siirtyä pääsykoekirjan pariin, että pääsisin edes mieleiseen kouluun. Muuten tästä ei kyllä tule yhtään mitään. Lizzie kiittää ja kuittaa. 

ärsyttää...

Otsikko kertoo kaiken. En halua loukata ketään, mutta olen kurkkuani myöten täynnä töitä "nollasopparilla", eli sinulle saa laittaa niin paljon tunteja kuin huvittaa, vaikka olet kaksi kertaa sanonut että haluat 15 TUNTIA!!!! Viikossa siis. Olen kurkkuani myöten täynnä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa parempaa kuin mitä ovat, kavereita, jotka puuttuvat elämääsi muka hyvine neuvoineen ja todellisuudessa saavat tuntemaan itsesi vain entistä huonommaksi, kun et näköjään osaa tehdä mitään oikein tai ilman neuvoja. ELÄMÄNI EI KUULU KENELLEKÄÄN TULIKO SELVÄKSI!!!! Ja olen kurkkuani myöten täynnä jeesustelijoita, jotka sanovat että valituksen kuunteleminen on rasittavaa. No kyllä tässä itse kukin joutuu joskus kuuntelemaan jonku valitusta, joten minullakin on siihen oikeus. JA AINA EI MENE HYVIN JOTEN MIKSI ESITTÄISIN MUUTA!!!! Ja ei , en ole kiitollinen siitä että olen töissä, koska se on PERSEESTÄ!! Enkä muuten jaksa kuunnella sitäkään, että caps lockin käyttö on rasittavaa. Minusta tulee rocktähti, burleski ei ole strippausta, maailman VOI pelastaa, kännissä on kivaa, Suomi on paska maa ja paskin kulttuuri, tuen Jenkkejä, fanitan japanilaista popkulttuuria. Ja kyllä, RAKASTAN provosoimista, ja ei, kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti kuten ei kirjoitustanikaan, joka on vain epämääräistä suuttumuksen ja vihan purkamista, koska onhan se parempi että puran sen tähän typerään blogiin, kuin heittelisin astioita seinille. Ja minua ei kiinnosta, mitä muut ajattelevat minusta, mitä he tekisivät paremmin kuin minä, mikä heissä on uskottavampaa kuin minussa, mikä heidän ajattelutavassaan on enemmän oikein, miksi he ovat parempia. Joo ette ole. Tukehtukaa täydellisyyteenne. 

Ja aion jakaa tämän kaiken paskan sosiaalisessa mediassa kunnon huomiohuoran tavoin!!!:DDD Kritisoikaa lisää.

P.S. En syyllistä ketään tuntemaani ihmistä tässä, ei tarvitse miettiä mitä olen nyt tehnyt tuon mielestä väärin. Arvostan ystäviäni, mutta en ketään muuta, koska ihmiset-_-

i'm so tired i can't sleep

Olen nukkunut taas miten sattuu. En saa kunnolla iltaisin unta ilman lääkkeitä, enkä uskalla mennä liian aikaisin nukkumaan, jos ei väsytä vielä kunnolla. Alan myös helposti stressaamaan unen saannista ja sitten en ainakaan nukahda. 

Mutta muuten on ollut ihan kiva viime viikko. Lähdin torstaina A:n kanssa serkun ja hänen kihlattunsa luo Tampereelle ja seuraavana iltana menimme katsomaan porukalla Emilie Autumnia Tampereen klubille. Hyvä keikka oli, mutta seuraavan päivän Helsingin keikka oli huomattavasti parempi. Tampereen veto tuntui enemmän rutiinisuoritukselta, mutta Helsingissä oli jokin erityinen fiilis joko Emiliellä, yleisöllä, tai kummallakin. 

Viime viikon torstai oli myös eräänlainen muistopäivä minulle, sillä silloin oli kulunut päivälleen 18 vuotta Nirvanan keulakuvan ja kenties suurimman esikuvani Kurt Cobainin kuolemasta ja tasan 10 vuotta Alice in Chainsin laulajan Layne Staleyn kuolemasta. Kummatkin tärkeitä esikuvia, joten en voi muuta sanoa kuin levätkää rauhassa. Surullista, että niin moni hieno muusikko lähtee ennenaikaisesti, mutta usein taitelijaihmiset ovat hyvin herkkiä ja taipuvaisia ahdistumaan ja näin ollen alttiita päihteiden käytölle, jos omat periaatteet (esim. uskonto tai yksinkertaisesti ajattelutapa) eivät sitä estä. Tietysti musabisneksessä pyörii kaikenlaista tavaraa, mikä sekin on omiaan alentamaan kynnystä huumeiden käytön suhteen. 

The Violettesiin, eli bändiini liittyi uusi jäsen viime viikolla. Tervetuloa Miikka "rääkkäämään" seurakseni kitaraa!;) Alamme kohta kuulostamaan jopa oikealta bändiltä. Huomenna taas treenaamaan, en malta odottaa. Niin mahtavalta kuulosti viime treeneissä. Yksi kitara ei vain riitä musiikkiin, jota soitamme. Nyt kun saisi vielä lisää keikkaa...

Lizzie kiittää ja kuittaa ja painuu nukkumaan. 

Emilietä menossa katselemaan. Ihana nainen ja keikka<3

 

burnout

Tai ainakin melkein. Mikä kumma siinä on, että kun vähän saa energiaa jostain se kaikki pitää käyttää heti kerralla. Kaksi työpaikkaa plus pääsykokeet taisivat olla liian iso pala haukattavaksi ja nyt tukehdun siihen. Onneksi toinen niistä on vuokratyötä, eli saan periaatteessa valita itse vuoroni miten haluan, mutta kyseinen työpaikka hiillostaa minua koko ajan ottamaan lisää vuoroja. Ja koska olen aina ollu aivan liian velvollisuudentuntoinen ihminen, enkä pääse siitä eroon vaikka yritän, niin sitten olen koko ajan töissä, kun ottaa huomioon, että olen myös vakituisesti Hong Kongilla. Ja lopulta olen niin väsynyt, etten jaksa mitään ja mieliala menee jossain pohjamudissa ja stressi ja kaikki ja äääää pääni hajoaa. Miksi Adam ja Eeva lähtivät paratiisista miksi!? En halua tehdä töitä, ellei se liity musiikkiin tai johonkin muuhun kivaan. Noh, todellisuudessa se ei ollut kaksi ihmistä, jotka vain heitettiin kovaan maailmaan työtä tekemään, vaan ihmiset ovat ihan itse luoneet tämän yhteiskunnan, jossa et pärjää ilman tuloja, joita saa vain töistä. Eikä siinä mitään, mutta KAUPAN ALA ON SYVÄLTÄ!


Noniin, päivän angsti oli siinä. Nyt siirryn hauskan leffan pariin ja yritän vaikkapa miettiä kivoja asioita, kuten The Violettesia, bändiäni jota yritän viedä jonnekin pitkälle toivottavasti. Jos maailmassa ei olisi musiikkia, ei olisi minuakaan, se on nyt varma. Miten joku asia voikin tuoda niin suuren helpotuksen ja pakokeinon tappavan tylsään arkeen. Odotan kovasti, että pääsisin opiskelemaan musiikkitiedettä, ja sen jälkeen voin luoda urani musiikin parissa tavalla tai toisella. Ei tarvitse enää kuunnella valittavia asiakkaita kassalla, tai kun humalainen haukkuu sinut huoraksi, kun et myynyt hänelle kaljaa tai kun pomo saarnaa sinulle, kuinka asiakkaalle pitää jaksaa olla kohtelias vaikka kuinka vituttaisi. Tai kuinka sairaspoissaolosi aiheutti hirveän ruuhkan kassoille kun ei saatu ketään paikkaamaan ja ääh. Nostan hattua niille, jotka jaksavat vuodesta toiseen tehdä kassatyötä. Minä en jaksaisi enää päivääkään ja siksi otan lähinnä osastovuoroja ja onneksi Hong Kongissakin saan olla suurimman osan ajasta puutarhaosaston myyjä. Ah ihanaa, kukkien kastelua yms. Voi ainakin tehdä työtä omissa ajatuksissaan, (paitsi jos asiakas tulee kyselemään pelargonioista tai vastaavasta). 


Noh, levytyssopimusta odotellessa.

Until my dream comes true, I keep on dreaming.

Sushia japanilaisesta illasta. Itse tehtyä nam!

Ja lisää...

Viime lauantai-ilta<3

 

Japanese night!!

 Käytiin Shiin kanssa Tokyokanissa ostamassa hieman herkkuja, ja kohta alkaa sushin valmistus!^^ Onneksi emme ole aivan noviiseja, joten en osaa pelätä, että se menisi pieleen. (Ja makuhan oli tärkein kai?)

Tarkoitus olisi tehdä lohinigirejä, rapunigirejä ja vielä makirullia. Omnom. Ja misokeittoa, ramunea (japanilainen limu) ja pokeja löytyy myös. Illan animetarjonnassa on ainakin Beck: Mongolian Chop Squad. Ja ehkä jotain muutakin. Mutta se on varma, että animemaraton tulee kestämään ainakin 12 tuntia. (Nörtit vauhdissa eiku mitä:D) 

Shii näköjään tuossa valmistautuu asianmukaisesti maratoniin nukkumalla.xD  

Näistä pitäisi sitten saada ruokaakin aikaiseksi.

 <a href="http://www.bloglovin.com/blog/3560017/doll-parts?claim=y86xd35kbf5">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

寿司が食べたいです！

Olen sitten kipeänä vaihteeksi.O_o Liian kilttinä ihmisenä vedin juuri kahdeksan tunnin työvuoron kuumeessa. Okei, ehkä se pizza osittain motivoi minut lähtemään töihin, kun en sentään kuolemaisillani ollut. Mutta nyt kyllä tuntuu siltä. Tosiaan perjantai on "Honkkarissa" pizzapäivä, jolloin läheisestä ravintolasta jokainen voi tilata itselleen pizzan. Ylipäätään meillä työpaikkaruokailu hoidetaan samaisen ravintolan kautta, joten eipähän tarvitse pitkinä päivinä huolehtia eväistä.^^

Syömisestä puheen ollen, huomenna rakas ystäväni Shii saapuu tänne ja ensin käymme Tokyokanista Helsingistä ostamassa sushiainekset ja jotain muutakin kivaa ja sitten vielä Alkon kautta sakepullo ja ilta sujuukin kivasti sushin tekemisen ja animemaratonin merkeissä!XD Yattaa! Kumpikin flunssassa, mutta sehän ei estä viettämästä japanilaista iltaa. 

Lizzie Animeconissa joskus muinoin. Olin ehkä hieman huvittava silloin, mutta tietyt asiat tietty ikä etc.

Todella odotan sitä päivää, kun pääsen ensi kertaa matkaamaan Japaniin. Jos raha- ja loma-asiat menevät putkeen, Lizzie istuu näillä näkymin Tokyoon (inhoan suomalaista kirjoitusasua >:()menevässä koneessa ensi marraskuussa. Vaihtoonkin olisi tarkoitus päästä jossain vaiheessa. Tiedän, että jotkut ihmiset suhtautuvat ehkä hieman naureskellen muiden Japani-innostukseen, mutta siinä maassa on vain jotain kiehtovaa, ja muutenkin eri maiden kulttuurit kiinnostavat kovasti.

Olo vain pahenee pahenemistaan ja pitäisi vielä keksiä tekemistäkin täksi illaksi, kun tuo toinen puoliskoni on taas yömyöhään omissa bändijutuissaan. Taidan mennä juomaan kuumaa misokeittoa. 行ってきます！

Welcome to my world tai jotain sinne päin

Noniin, eli viimeinkin sain aikaiseksi neljän vuoden jälkeen antaa uuden mahdollisuuden bloggaamiselle, johon aikanaan kyllästyin täysin. 

Aloitan kohteliaasti esittelemällä itseni: taiteilijaminäni tottelee nimeä Lizzie Violette (oikea nimeni taitaa näkyä meiliosoitteessani, mutta whatever), soitan ja laulan The Violettes -nimisessä grunge/punk/rock -bändissä ja hoidan myös sävellys/sanoitus-työt. Elämäni pyörii muutenkin aika paljon musiikin ympärillä, joten varoitan etukäteen, että siitä tulee enemmän tekstiä kuin on laillista. Ja tämä koskee niin bändijuttujani, kuin omia lempibändejä, sekä kaikkea musiikillista toimintaa mitä vain saan aikaiseksi:D. Ainiin ja haen opiskelemaan tänä keväänä musiikkitiedettä yliopistoon, joten liitetään jonon jatkoksi vielä filosofiset pohdinnat musiikista.

Mutta hei, aion kyllä todellisuudessa (believe me) puhua muustakin. Esimerkiksi olen kovin rakastunut burleskiin. Kävin viime viikonloppuna sellaisella intensiivikurssilla, jossa opettajina toimi niin ihana Itty Bitty Tease Cabaret. Alan käymään jatkossa viikoittain burleskitunneilla, ja minut toivon mukaan tullaan näkemään vielä tämän vuoden New Comers' Nightin lavalla.

Ja kuten arvasittekin jo, kaikki millä on tekemistä luovuuden, taiteen ja itseilmaisun kanssa kiinnostaa minua suunnattomasti. Ei, 'kiinnostaa'on liian lievä sana. 'Rakastaa'vastaa enemmän todellisuutta. Boheemit luonteenpiirteeni aiheuttavat toisinaan hieman harmia ihmisille, olen aika stereotyyppinen taideihminen monessa suhteessa. Esimerkiksi en koskaan ole ajoissa missään vaikka ihan oikeasti yritän. Nukun päivät ja valvon yöt jos ei ole töitä tai muita elämää häiritseviä velvollisuuksia. Ja temperamenttini on jotain, mistä ei kannata edes puhua. Olen myös yliherkkä ja alan itkemään jos näen vauvan, koska se on vain jotenkin liikuttavaa nähdä sellainen avuton rääpäle, joka on elämän suuri ihme. Ja kyllä, käytän 'elämän suuri ihme' -tyyppisiä ilmauksia.

Tämän kaiken lisäksi pidän matkustelusta, kielten opiskelusta, Japanista, ruuan laitosta ja elokuvista (varsinkin kauhugenre ja trillerit miellyttävät silmääni). Ainiin, ja eläimistä. 

Enköhän tehnyt itseni riittävän selväksi ja voin aloittaa varsinaisen blogikirjoittelun tämän pakolliseksi kokemani esittelypätkän jälkeen. See ya!:)