maanantai 26. maaliskuuta 2012

burnout

Tai ainakin melkein. Mikä kumma siinä on, että kun vähän saa energiaa jostain se kaikki pitää käyttää heti kerralla. Kaksi työpaikkaa plus pääsykokeet taisivat olla liian iso pala haukattavaksi ja nyt tukehdun siihen. Onneksi toinen niistä on vuokratyötä, eli saan periaatteessa valita itse vuoroni miten haluan, mutta kyseinen työpaikka hiillostaa minua koko ajan ottamaan lisää vuoroja. Ja koska olen aina ollu aivan liian velvollisuudentuntoinen ihminen, enkä pääse siitä eroon vaikka yritän, niin sitten olen koko ajan töissä, kun ottaa huomioon, että olen myös vakituisesti Hong Kongilla. Ja lopulta olen niin väsynyt, etten jaksa mitään ja mieliala menee jossain pohjamudissa ja stressi ja kaikki ja äääää pääni hajoaa. Miksi Adam ja Eeva lähtivät paratiisista miksi!? En halua tehdä töitä, ellei se liity musiikkiin tai johonkin muuhun kivaan. Noh, todellisuudessa se ei ollut kaksi ihmistä, jotka vain heitettiin kovaan maailmaan työtä tekemään, vaan ihmiset ovat ihan itse luoneet tämän yhteiskunnan, jossa et pärjää ilman tuloja, joita saa vain töistä. Eikä siinä mitään, mutta KAUPAN ALA ON SYVÄLTÄ!


Noniin, päivän angsti oli siinä. Nyt siirryn hauskan leffan pariin ja yritän vaikkapa miettiä kivoja asioita, kuten The Violettesia, bändiäni jota yritän viedä jonnekin pitkälle toivottavasti. Jos maailmassa ei olisi musiikkia, ei olisi minuakaan, se on nyt varma. Miten joku asia voikin tuoda niin suuren helpotuksen ja pakokeinon tappavan tylsään arkeen. Odotan kovasti, että pääsisin opiskelemaan musiikkitiedettä, ja sen jälkeen voin luoda urani musiikin parissa tavalla tai toisella. Ei tarvitse enää kuunnella valittavia asiakkaita kassalla, tai kun humalainen haukkuu sinut huoraksi, kun et myynyt hänelle kaljaa tai kun pomo saarnaa sinulle, kuinka asiakkaalle pitää jaksaa olla kohtelias vaikka kuinka vituttaisi. Tai kuinka sairaspoissaolosi aiheutti hirveän ruuhkan kassoille kun ei saatu ketään paikkaamaan ja ääh. Nostan hattua niille, jotka jaksavat vuodesta toiseen tehdä kassatyötä. Minä en jaksaisi enää päivääkään ja siksi otan lähinnä osastovuoroja ja onneksi Hong Kongissakin saan olla suurimman osan ajasta puutarhaosaston myyjä. Ah ihanaa, kukkien kastelua yms. Voi ainakin tehdä työtä omissa ajatuksissaan, (paitsi jos asiakas tulee kyselemään pelargonioista tai vastaavasta). 


Noh, levytyssopimusta odotellessa.




Until my dream comes true, I keep on dreaming.

Sushia japanilaisesta illasta. Itse tehtyä nam!

Ja lisää...

Viime lauantai-ilta<3



 

3 kommenttia:

  1. Jätä pois se vuokratyöskentely (staffpoint). Uutisis just sanottiin eilen, että vuokratyöskentelijät ovat tavallista onnettomampia. :< Mä en haluu,et sust onnellisuus honkkarilta himmaa staffpointin takia. :<
    Paratiisi vois tuntuu nyt tosi ihanalt, mut mä kyllästyisin ennenpitkää, koska siel ei oo mitään haastetta. Et joutuis pistää ittensä likoon tai tsemppaamaan. Kosks sit ku on saanu jotain aikaan ni tulee semmonen jes. Mä pystyn tähän. Mä osaan. MINÄ! xD mut sit jos ei oo mitään mis voi todeta onnistuvansa ni meh. se ois varmaa sama ku kattois jotain virusmatoo ku se menee sun koneella ja tuhoo kovalevyy vähitellen,eikä sille voi tehä mitään ja kattoo vaan... No eihän se parasiiti nyt mikää tietokonevirus oo, mutta oisko vähän tylsä elää forever yltäkylläisyydessä?

    Sä otat ittestäs noita ihania nukkemaisia kuvia.
    Mikset vies tota nukkemaisuutta sinne töihin? Oikein semmonen ihanteellinen kassaneiti ja hyllyttäjä, joka aina hymyilee ja pyytää anteeksi jos asiakas ei ole tyytyväinen ja sanoo, että mä vien terveisiä pomolle, että tilanteessa on parantamisen varaa.
    Nukke ei rypistä kulmia ku tapahtuu jotain ikävää, vaan toivottaa kauniisti, että hyvää illanjatkoa/päivänjatkoa... Kuulostaa aika... teennäiseltä, mut uskon, ettei ne asiakkaat oo kiinnostunu kassaneideistä ja niiden persoonallisuuksista, vaan ihan vaan siitä, et ne saa ostoksensa tehtyy asap. Tietysti on aina kiva yrittää näyttää siltä, et viihtyy siinä viivakoodien parissa, koska mulle tulee ainakin tosi kiusaantunu olo ku joku on sillee "aijaa taas asiakas, no en mä jaksa moikata sitä, äh." ja sit sillee "kakskyt euroo kakskyt senttii." eikä sanonu kiitos ku annoin rahat ym. Ja that's it. Ois tehny mieli sanoo et tun idiootti oot saanu töitä. Oisit kiitollinen. Suomes on varmasti monii ihmisii jotka ois paljon ilosempii sun asemassa! Mur!

    Mulle tuli mieleen:
    http://www.youtube.com/watch?v=3THdrz1V7eU
    Sopis sun tilanteeseen varmast jollain tavalla. xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin ja olet oikeassa myös sen paratiisin suhteen. en kyl jaksais olla paratiisissa ku vain lomamatkalla XD. Nyt tunnen itseni suht onnelliseksi, myös edelleen masentuneeksi, mutta toivekkaaksi. Työt ei niinkään ole vaikuttaneet vaan pääsykokeet ja bändi. Meille tuli uus kitaristiki jee! Työt tietysti siinä mielessä, että kohta pitäisi pahimmat rahahuolet olla ohi. Ja haluan taas pitää animemaratonin!! tällä kertaa ilman oikuttelevaa konetta toivon mukaan:D

      Poista
  2. Kiitos kommentista:) Joo pitäis lopettaa jompi kumpi. Ei toi honkkarikaan mikää unelmapaikka oo. No kattoo nyt. Oon kyl kiitollinen et on töitä, mutta varsinkin esimiehissä olisi usein parantamisen varaa. Tuskin kukaan viihtyy työpaikassa, jossa pomo on varsinainen tyranni , joka kiusaa alaisiaan minkä kerkeää. Esim cittarin pomoni aikanaan otti multa tauotusvuorot, siivousvuorot ja jopa sunnuntaivuorot pois vain koska ei tykännyt musta. Siinä vaiheessa otin kyl loparit. En sentään anna kohdella itseäni miten tahansa:) eikä se ollut ainoa juttu, kyseinen pomo kiusasi mua ja puuttui asioihini monella muullakin tavalla. Noh, järvenpään cittari olikin palvelualojen ammattiliiton mustalla listalla. Ei ihme jos kaikki kassat eivät jaksaneet innostua työstään ja olla aina töissä yhtä hymyä kun tilanne työpaikan sisällä oli mikä oli. Eli kannattaa muistaa, että jos näkee epämotivoituneen työntekijän, ei se aina ole ihmisen omaa syytä:)(tietysti on niitäkin joita ei vain kiinnosta) Tiedän kokemuksesta kuinka raskasta henkisesti on olla työpaikassa, jossa saat paskaa niskaan esimiehen toimesta. Ei ihmekään, että silloin tuli juotua aika paljon kun stressitaso oli aivan liian kova. Onneksi nyt en ole ihan niin huonosa työpaikassa ja jaksan keskittyä elämässä hyviinkin asioihin^^. (ja jaksan jopa hymyillä asiakkaille:D) mut oyasumi!^^

    VastaaPoista