i'm so tired i can't sleep

Olen nukkunut taas miten sattuu. En saa kunnolla iltaisin unta ilman lääkkeitä, enkä uskalla mennä liian aikaisin nukkumaan, jos ei väsytä vielä kunnolla. Alan myös helposti stressaamaan unen saannista ja sitten en ainakaan nukahda. 

Mutta muuten on ollut ihan kiva viime viikko. Lähdin torstaina A:n kanssa serkun ja hänen kihlattunsa luo Tampereelle ja seuraavana iltana menimme katsomaan porukalla Emilie Autumnia Tampereen klubille. Hyvä keikka oli, mutta seuraavan päivän Helsingin keikka oli huomattavasti parempi. Tampereen veto tuntui enemmän rutiinisuoritukselta, mutta Helsingissä oli jokin erityinen fiilis joko Emiliellä, yleisöllä, tai kummallakin. 

Viime viikon torstai oli myös eräänlainen muistopäivä minulle, sillä silloin oli kulunut päivälleen 18 vuotta Nirvanan keulakuvan ja kenties suurimman esikuvani Kurt Cobainin kuolemasta ja tasan 10 vuotta Alice in Chainsin laulajan Layne Staleyn kuolemasta. Kummatkin tärkeitä esikuvia, joten en voi muuta sanoa kuin levätkää rauhassa. Surullista, että niin moni hieno muusikko lähtee ennenaikaisesti, mutta usein taitelijaihmiset ovat hyvin herkkiä ja taipuvaisia ahdistumaan ja näin ollen alttiita päihteiden käytölle, jos omat periaatteet (esim. uskonto tai yksinkertaisesti ajattelutapa) eivät sitä estä. Tietysti musabisneksessä pyörii kaikenlaista tavaraa, mikä sekin on omiaan alentamaan kynnystä huumeiden käytön suhteen. 

The Violettesiin, eli bändiini liittyi uusi jäsen viime viikolla. Tervetuloa Miikka "rääkkäämään" seurakseni kitaraa!;) Alamme kohta kuulostamaan jopa oikealta bändiltä. Huomenna taas treenaamaan, en malta odottaa. Niin mahtavalta kuulosti viime treeneissä. Yksi kitara ei vain riitä musiikkiin, jota soitamme. Nyt kun saisi vielä lisää keikkaa...

Lizzie kiittää ja kuittaa ja painuu nukkumaan. 

Emilietä menossa katselemaan. Ihana nainen ja keikka<3

 

Welcome to my world tai jotain sinne päin

Noniin, eli viimeinkin sain aikaiseksi neljän vuoden jälkeen antaa uuden mahdollisuuden bloggaamiselle, johon aikanaan kyllästyin täysin. 

Aloitan kohteliaasti esittelemällä itseni: taiteilijaminäni tottelee nimeä Lizzie Violette (oikea nimeni taitaa näkyä meiliosoitteessani, mutta whatever), soitan ja laulan The Violettes -nimisessä grunge/punk/rock -bändissä ja hoidan myös sävellys/sanoitus-työt. Elämäni pyörii muutenkin aika paljon musiikin ympärillä, joten varoitan etukäteen, että siitä tulee enemmän tekstiä kuin on laillista. Ja tämä koskee niin bändijuttujani, kuin omia lempibändejä, sekä kaikkea musiikillista toimintaa mitä vain saan aikaiseksi:D. Ainiin ja haen opiskelemaan tänä keväänä musiikkitiedettä yliopistoon, joten liitetään jonon jatkoksi vielä filosofiset pohdinnat musiikista.

Mutta hei, aion kyllä todellisuudessa (believe me) puhua muustakin. Esimerkiksi olen kovin rakastunut burleskiin. Kävin viime viikonloppuna sellaisella intensiivikurssilla, jossa opettajina toimi niin ihana Itty Bitty Tease Cabaret. Alan käymään jatkossa viikoittain burleskitunneilla, ja minut toivon mukaan tullaan näkemään vielä tämän vuoden New Comers' Nightin lavalla.

Ja kuten arvasittekin jo, kaikki millä on tekemistä luovuuden, taiteen ja itseilmaisun kanssa kiinnostaa minua suunnattomasti. Ei, 'kiinnostaa'on liian lievä sana. 'Rakastaa'vastaa enemmän todellisuutta. Boheemit luonteenpiirteeni aiheuttavat toisinaan hieman harmia ihmisille, olen aika stereotyyppinen taideihminen monessa suhteessa. Esimerkiksi en koskaan ole ajoissa missään vaikka ihan oikeasti yritän. Nukun päivät ja valvon yöt jos ei ole töitä tai muita elämää häiritseviä velvollisuuksia. Ja temperamenttini on jotain, mistä ei kannata edes puhua. Olen myös yliherkkä ja alan itkemään jos näen vauvan, koska se on vain jotenkin liikuttavaa nähdä sellainen avuton rääpäle, joka on elämän suuri ihme. Ja kyllä, käytän 'elämän suuri ihme' -tyyppisiä ilmauksia.

Tämän kaiken lisäksi pidän matkustelusta, kielten opiskelusta, Japanista, ruuan laitosta ja elokuvista (varsinkin kauhugenre ja trillerit miellyttävät silmääni). Ainiin, ja eläimistä. 

Enköhän tehnyt itseni riittävän selväksi ja voin aloittaa varsinaisen blogikirjoittelun tämän pakolliseksi kokemani esittelypätkän jälkeen. See ya!:)