burnout

Tai ainakin melkein. Mikä kumma siinä on, että kun vähän saa energiaa jostain se kaikki pitää käyttää heti kerralla. Kaksi työpaikkaa plus pääsykokeet taisivat olla liian iso pala haukattavaksi ja nyt tukehdun siihen. Onneksi toinen niistä on vuokratyötä, eli saan periaatteessa valita itse vuoroni miten haluan, mutta kyseinen työpaikka hiillostaa minua koko ajan ottamaan lisää vuoroja. Ja koska olen aina ollu aivan liian velvollisuudentuntoinen ihminen, enkä pääse siitä eroon vaikka yritän, niin sitten olen koko ajan töissä, kun ottaa huomioon, että olen myös vakituisesti Hong Kongilla. Ja lopulta olen niin väsynyt, etten jaksa mitään ja mieliala menee jossain pohjamudissa ja stressi ja kaikki ja äääää pääni hajoaa. Miksi Adam ja Eeva lähtivät paratiisista miksi!? En halua tehdä töitä, ellei se liity musiikkiin tai johonkin muuhun kivaan. Noh, todellisuudessa se ei ollut kaksi ihmistä, jotka vain heitettiin kovaan maailmaan työtä tekemään, vaan ihmiset ovat ihan itse luoneet tämän yhteiskunnan, jossa et pärjää ilman tuloja, joita saa vain töistä. Eikä siinä mitään, mutta KAUPAN ALA ON SYVÄLTÄ!


Noniin, päivän angsti oli siinä. Nyt siirryn hauskan leffan pariin ja yritän vaikkapa miettiä kivoja asioita, kuten The Violettesia, bändiäni jota yritän viedä jonnekin pitkälle toivottavasti. Jos maailmassa ei olisi musiikkia, ei olisi minuakaan, se on nyt varma. Miten joku asia voikin tuoda niin suuren helpotuksen ja pakokeinon tappavan tylsään arkeen. Odotan kovasti, että pääsisin opiskelemaan musiikkitiedettä, ja sen jälkeen voin luoda urani musiikin parissa tavalla tai toisella. Ei tarvitse enää kuunnella valittavia asiakkaita kassalla, tai kun humalainen haukkuu sinut huoraksi, kun et myynyt hänelle kaljaa tai kun pomo saarnaa sinulle, kuinka asiakkaalle pitää jaksaa olla kohtelias vaikka kuinka vituttaisi. Tai kuinka sairaspoissaolosi aiheutti hirveän ruuhkan kassoille kun ei saatu ketään paikkaamaan ja ääh. Nostan hattua niille, jotka jaksavat vuodesta toiseen tehdä kassatyötä. Minä en jaksaisi enää päivääkään ja siksi otan lähinnä osastovuoroja ja onneksi Hong Kongissakin saan olla suurimman osan ajasta puutarhaosaston myyjä. Ah ihanaa, kukkien kastelua yms. Voi ainakin tehdä työtä omissa ajatuksissaan, (paitsi jos asiakas tulee kyselemään pelargonioista tai vastaavasta). 


Noh, levytyssopimusta odotellessa.

Until my dream comes true, I keep on dreaming.

Sushia japanilaisesta illasta. Itse tehtyä nam!

Ja lisää...

Viime lauantai-ilta<3

 

Japanese night!!

 Käytiin Shiin kanssa Tokyokanissa ostamassa hieman herkkuja, ja kohta alkaa sushin valmistus!^^ Onneksi emme ole aivan noviiseja, joten en osaa pelätä, että se menisi pieleen. (Ja makuhan oli tärkein kai?)

Tarkoitus olisi tehdä lohinigirejä, rapunigirejä ja vielä makirullia. Omnom. Ja misokeittoa, ramunea (japanilainen limu) ja pokeja löytyy myös. Illan animetarjonnassa on ainakin Beck: Mongolian Chop Squad. Ja ehkä jotain muutakin. Mutta se on varma, että animemaraton tulee kestämään ainakin 12 tuntia. (Nörtit vauhdissa eiku mitä:D) 

Shii näköjään tuossa valmistautuu asianmukaisesti maratoniin nukkumalla.xD  

Näistä pitäisi sitten saada ruokaakin aikaiseksi.

 <a href="http://www.bloglovin.com/blog/3560017/doll-parts?claim=y86xd35kbf5">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

寿司が食べたいです！

Olen sitten kipeänä vaihteeksi.O_o Liian kilttinä ihmisenä vedin juuri kahdeksan tunnin työvuoron kuumeessa. Okei, ehkä se pizza osittain motivoi minut lähtemään töihin, kun en sentään kuolemaisillani ollut. Mutta nyt kyllä tuntuu siltä. Tosiaan perjantai on "Honkkarissa" pizzapäivä, jolloin läheisestä ravintolasta jokainen voi tilata itselleen pizzan. Ylipäätään meillä työpaikkaruokailu hoidetaan samaisen ravintolan kautta, joten eipähän tarvitse pitkinä päivinä huolehtia eväistä.^^

Syömisestä puheen ollen, huomenna rakas ystäväni Shii saapuu tänne ja ensin käymme Tokyokanista Helsingistä ostamassa sushiainekset ja jotain muutakin kivaa ja sitten vielä Alkon kautta sakepullo ja ilta sujuukin kivasti sushin tekemisen ja animemaratonin merkeissä!XD Yattaa! Kumpikin flunssassa, mutta sehän ei estä viettämästä japanilaista iltaa. 

Lizzie Animeconissa joskus muinoin. Olin ehkä hieman huvittava silloin, mutta tietyt asiat tietty ikä etc.

Todella odotan sitä päivää, kun pääsen ensi kertaa matkaamaan Japaniin. Jos raha- ja loma-asiat menevät putkeen, Lizzie istuu näillä näkymin Tokyoon (inhoan suomalaista kirjoitusasua >:()menevässä koneessa ensi marraskuussa. Vaihtoonkin olisi tarkoitus päästä jossain vaiheessa. Tiedän, että jotkut ihmiset suhtautuvat ehkä hieman naureskellen muiden Japani-innostukseen, mutta siinä maassa on vain jotain kiehtovaa, ja muutenkin eri maiden kulttuurit kiinnostavat kovasti.

Olo vain pahenee pahenemistaan ja pitäisi vielä keksiä tekemistäkin täksi illaksi, kun tuo toinen puoliskoni on taas yömyöhään omissa bändijutuissaan. Taidan mennä juomaan kuumaa misokeittoa. 行ってきます！

Welcome to my world tai jotain sinne päin

Noniin, eli viimeinkin sain aikaiseksi neljän vuoden jälkeen antaa uuden mahdollisuuden bloggaamiselle, johon aikanaan kyllästyin täysin. 

Aloitan kohteliaasti esittelemällä itseni: taiteilijaminäni tottelee nimeä Lizzie Violette (oikea nimeni taitaa näkyä meiliosoitteessani, mutta whatever), soitan ja laulan The Violettes -nimisessä grunge/punk/rock -bändissä ja hoidan myös sävellys/sanoitus-työt. Elämäni pyörii muutenkin aika paljon musiikin ympärillä, joten varoitan etukäteen, että siitä tulee enemmän tekstiä kuin on laillista. Ja tämä koskee niin bändijuttujani, kuin omia lempibändejä, sekä kaikkea musiikillista toimintaa mitä vain saan aikaiseksi:D. Ainiin ja haen opiskelemaan tänä keväänä musiikkitiedettä yliopistoon, joten liitetään jonon jatkoksi vielä filosofiset pohdinnat musiikista.

Mutta hei, aion kyllä todellisuudessa (believe me) puhua muustakin. Esimerkiksi olen kovin rakastunut burleskiin. Kävin viime viikonloppuna sellaisella intensiivikurssilla, jossa opettajina toimi niin ihana Itty Bitty Tease Cabaret. Alan käymään jatkossa viikoittain burleskitunneilla, ja minut toivon mukaan tullaan näkemään vielä tämän vuoden New Comers' Nightin lavalla.

Ja kuten arvasittekin jo, kaikki millä on tekemistä luovuuden, taiteen ja itseilmaisun kanssa kiinnostaa minua suunnattomasti. Ei, 'kiinnostaa'on liian lievä sana. 'Rakastaa'vastaa enemmän todellisuutta. Boheemit luonteenpiirteeni aiheuttavat toisinaan hieman harmia ihmisille, olen aika stereotyyppinen taideihminen monessa suhteessa. Esimerkiksi en koskaan ole ajoissa missään vaikka ihan oikeasti yritän. Nukun päivät ja valvon yöt jos ei ole töitä tai muita elämää häiritseviä velvollisuuksia. Ja temperamenttini on jotain, mistä ei kannata edes puhua. Olen myös yliherkkä ja alan itkemään jos näen vauvan, koska se on vain jotenkin liikuttavaa nähdä sellainen avuton rääpäle, joka on elämän suuri ihme. Ja kyllä, käytän 'elämän suuri ihme' -tyyppisiä ilmauksia.

Tämän kaiken lisäksi pidän matkustelusta, kielten opiskelusta, Japanista, ruuan laitosta ja elokuvista (varsinkin kauhugenre ja trillerit miellyttävät silmääni). Ainiin, ja eläimistä. 

Enköhän tehnyt itseni riittävän selväksi ja voin aloittaa varsinaisen blogikirjoittelun tämän pakolliseksi kokemani esittelypätkän jälkeen. See ya!:)